Lehdistöstä saamme kuulla koronan sairastaneiden kertomuksia, joista osalla oireet kestäneet jo yli vuoden.

Pitkän koronan oireet ovat moninaisia: väsymys, lihasheikkous, lämpöily, rintakipu,hengenahdistus, päänsärky, univaikeudet, ahdistus, neurologiset oireet,vatsaoireet, ihottumat, vilutus, diabetes-tasapainon huonontuminen, veritulpat jne. Lisäksi oireet saattavat aaltoilla ja palata uudelleen hetken poissaolon jälkeen. 

Pitkittyneet oireet infektioiden jälkeen eivät sinällään ole uusi ilmiö. Olemme nähneet tätä mm. mykoplasman, Epstein-Barr-viruksen tai Borrelia burgdorfer-bakteerin aiheuttamien sairauksien jälkeen. Ehkä nyt herättäisiin laajemminkin näihin ilmiöihin ja useammat tutkijat intoutuisivat tutkimaan mm. kroonisen väsymyksen taustalla mahdollisesti piileviä eri infektioita.

Tutkimustuloksia odotellessa pitää kuitenkin helpottaa ja nopeuttaa pitkästä koronasta kärsivien toipumista. Infektioista puhuttaessa pitää aina ensimmäiseksi tietenkin varmistaa, että infektio on todellakin elimistöstä lähtenyt, mutta jo samaan aikaan korjata infektion aiheuttamia elinvaurioita ja sytokiinien epätasapainoa. Sytokiinit ovat elimistön välittäjäaineita, jotka ovat mukana mm. tulehdusprosesseissa. Niiden epätasapainon katsotaan olevankin yleisimpien oireiden takana, kuten väsymyksen, kipujen ja uni- tai mielialaoireilujen.

Tämä epätasapaino voi jäädä voimaan silloinkin kun jo itse aiheuttaja-infektio on parantunut. Tässä tilanteessa on paljonkin tehtävissä ja on surullista, jos pitkästä koronasta kärsivä leimataan ”neurootikoksi” tai uuden muotinimityksen mukaisesti ”toiminnallisista oireista kärsiväksi”. Toiminnallinen sairaus-nimitys ei sinällään kerro mitään, kaipa kaikki sairaudet ovat sitä, ettei elimistö toimi niin kuin pitäisi.

Hyvä ihmisarvoinen hoito tarkoittaa sitä, että selvitämme mikä ”ei toimi”, miksi ja miten voimme tilanteen korjata. Tähän on jo onneksi keinoja, joita on löydetty ja kokeiltu muita pitkittyneitä infektioita ja niiden jälkitiloja hoidettaessa.

‍