En tarkkaan tiedä ketkä vanhempani olivat, tiedän vain olevani osa suurta sukua, joka muuntuu ja kasvaa jatkuvasti. En tiedä sisaruksieni kanssa mitään hauskempaa kuin rynnätä uuteen uhriin ja pistää pystyyn kunnon juhlat. Mehän vain haluamme lisääntyä ja paras isäntäuhri meille on sellainen, joka liikkuu paljon muiden seassa ja antaa meille mahdollisuuden hypätä uusiin isäntiin.

Invaasio alkaa

Juuri nyt lennänkin edellisen isännän aivastuksen heittämänä uuden uhrin, Eskon, suusta sisään.
- Hei siskot ja veljet, tulkaa mukaan, syöksytään alas keuhkoputkea ja katsotaan päästäänkö täältä sisään!

Saavun erään keuhkorakkulan sisään ja katselen pintasolukon päällä olevaa limakerrosta. Se sisältää minua vahingoittavia yhdisteitä, joten mieluiten etsin paikan, jossa se on mahdollisimman ohut ja vaurioitunut. Lisäksi haluan mahdollisimman pitkälle, koska siellä on enemmän ACE2-reseptoreja soluissa. Löydän sopivan kohdan ja tutkin solukkoa:

- Täällä! Täällä on huonossa hapessa olevia epiteelisoluja. Niiden väliset liitoksetkin vähän rakoilevat. Tulkaa kaikki tänne, hyökätään yhdessä niin pääsemme työntymään läpi.

Satoja, tuhansia sisaruksiani ryntää paikalle ja alamme tunkeutua pintasolukon läpi kudoksiin. Maltti ei ole valttia tässä puuhassa, vaan nopeus ratkaisee. Alkuun tilanne näyttääkin hyvältä, nimittäin Eskon geenistössä näyttäisi olevan muutama muutos, joiden mukaan osa puolustuksesta on heikentynyt.

Mahtavaa, taisimme löytää ihanteellisen uhrin.

Ensimmäinen aalto

Heti kun tunkeudumme sisään törmäämme ensilinjan puolustussoluihin. Näen monosyytin kasvavan ja muuntuvan makrofagiksi. Tämä hirviömäinen solu hyökkää sisareni kimppuun ja syö hänet. Toisella puolella ryhmä neutrofiilejä tuhoaa koko pataljoonan sisaruksiani.

Syöttösoluja, komplementteja, dendriittisoluja, kaikkea tulvii paikan päälle yhä kiihtyvään tahtiin. Taistelu käy kuumana ja se on likaista. Täällä ei ole mitään kansainvälisiä sopimuksia eivätkä mitkään keinot ole kiellettyjä. Puolustussolut kaatavat happoa päällemme, repivät kappaleiksi, liuottavat osiamme, nielaisevat kokonaisina ja tekevät mitä vain tuhotakseen meidät. No, myönnetään että meilläkin on omat keinomme tässä pelissä.

- Piiloutukaa isännän solujen sisälle, sieltä on puolustussolujen vaikeampi löytää meitä. Käyttäkää ACE2 reseptoreja solujen pinnalla, niitä käyttämällä päästään sisään. Ja värvätkää osa noista neutrofiileistä meidän puolelle, ehkä ne on huijattavissa työskentelemään isännän vahingoksi!

‍

‍

Vähän aikaa tämä strategia toimiikin hyvin. Moni meistä piiloutuu solujen sisälle ja alamme tehdä kiihtyvään tahtiin kopioita itsestämme, tuhansittain kopioita. Mutta sitten paikalle saapuu Natural Killer-solut ja tuhoavat kodiksemme otettuja soluja. Yhä useampi solu ja niiden mukana tuhannet sisarukseni kuolevat. Mutta lisäännymme niin nopeaan tahtiin, että taistelu on kuitenkin kääntymässä eduksemme.

Silloin näen ison joukon puolustuksen dendriittisoluja lähtevän kudoksista isännän lymfakiertoon: tämä on paha, ne aikovat viedä tiedon meistä imusolmukkeisiin. Siellä odottavat ne puolustussysteemin isot tykit, lymfosyytit. Jos ne tulevat paikalle ennenkuin olemme ehtineet lisääntyä riittävästi, tulee taistelusta epätoivoisen kova.

- Sisaret ja veljet, meillä on aikaa vain muutama päivä. Vauhtia, vauhtia, lisääntykää, vallatkaa lisää soluja. Pysäyttäkää ja sotkekaa puolustussolujen viestittelyä, sytokiineja. Meillä on kiire!
Asetumme työn tekoon, pitää vain keskittyä ja luottaa että ahkeruus palkitaan. Onhan tässä sentään vielä aikaa ennenkuin B- ja T-lymfosyytit saapuvat.

Vastaisku

Mutta jo seuraavana aamuna tulee ikäviä uutisia ja etäisyydestä kuuluu kaukaisimpien sisarusten huutoja: lymfosyytit tulevat! Lymfosyytit tulevat!

- Cora, miten tämä on mahdollista, meillä piti olla hyvin aikaa??
- Tiedän, tiedän. Kerätään tiedot siitä myöhemmin, nyt pitää vain varautua hyökkäykseen, tästä tulee tiukka taistelu.

Kohta jo näenkin jättimäisiä plasmasoluja, jotka sylkevät massiivisia määriä vasta-aineita. Vasta-aineet sitovat sisaruksiani ja merkkaavat ne tuhottaviksi.

Pahin näky on kuitenkin lähestyvä rintama T-soluja. Ne ovat pelottavan järjestäytyneitä ja näen ainakin Th1, Th2, Th22, Th17, Th9, Tfh, NKT ja Threg pataljoonat ryhmittyneinä hyökkäykseen. Ties kuinka monta muutakin pataljoonaa siellä on. Ne pystyvät löytämään solut, joissa me asustamme ja ne ovat tehokkaita tappajia. Ne myös ohjelmoivat B-soluja toimimaan.

Voi ei, nyt Th 1-solut menevät aktivoimaan makrofageja, jolloin ne entistä suuremmalla innolla lähtevät tuhoamaan solujen sisälle piiloutuneita sisaruksia. Eikö riitä yksi tapa tappaa meitä, pitääkö kehittää kaikki nämä keinot?? Tårta på tårta, tosiaan.

Miksi hyökkäys jäi vajaaksi?

Nyt alan saada raportteja siitä, mikä meni pieleen:
- Esko olikin marjojen ja yrttien suurkuluttaja. Hän sai paljon hyviä flavonoideja, jotka tukivat hänen puolustussolujensa toimintaa ja tehoa. Tämä boostaus enemmänkin kuin korvasi synnynnäiset puutteet puolustussysteemeissä
- Hänellä oli myös kaikki ravintoaineet kohdallaan. Selvästikin hänen ruuansulatuselimistönsä ja suoliston bakteerikantansa olivat hyvässä kunnossa. Ne tehokkaasti pilkkoivat ruoka-aineet alkutekijöihinsä ja energianlähteeksi puolustussoluille

Pahinta kaikessa, löysimme baicalin flavoneja.

Tämä oli murskaava uutinen. Baicalin estää lisääntymistämme jarruttamalla kriittisen Mpro entsyymin toimintaa ja myös estää meitä kunnolla tuhoamasta soluja. Puolustuskyvyttömäksi luultu uhrimme onkin puputtanut terveellisiä ruokia ja Scutellaria baicalensis yrttiä.

‍

‍

Mutta miksi ”isot tykit” pääsivät myös niin nopeasti paikan päälle? Ainoa selitys on se, että joku serkuista oli jo aiemmin käynyt Eskoa tapaamassa tai Esko oli ottanut rokotteen. Näin Eskon puolustussoluilla oli jo valmiina muistisoluissa tiedot ja hyökkäyskaavat meidän tuhoamiseksemme. Vaikka Eskon puolustusjoukot joutuivat tuhoamaan omia solujaan päästäkseen meihin käsiksi, niin tuhoa on sen verran vähän, että Esko taitaa harmiksemme toipua nopeasti.
Oli miten oli, taistelu ollaan häviämässä Eskon osalta, mutta sota jatkuu muissa isännissä.

Seuraava helpompi kohde jo odottaa

- Vetäytykää, vetäytykää! Ne jotka pystyvät, hypätään seuraavaan isäntään. Yritetään löytää helpompi kohde, sellainen kuin aikaisempi uhrimme Nia. Muistatteko, kuinka alunperin Nia näytti niin vahvalta ja terveeltä, mutta kuinka hänellä lymfosyytit saapuivat paikalle vasta kuuden päivän päästä hyökkäyksestä. Hän olikin pitkään sairaana ja saatiin tehtyä tuhoa useisiin kohteisiin.

Keuhkoputkien värekarvat vaurioitettiin, solujen mitokondrioiden toimintaa heikennettiin ja saatiin kiihdytettyä Th17-solut niin sekaisin, että Nialla on tulehdusta aiheuttavat sytokiinit yli äyräiden. Nia sai lahjaksi väsymyksen, kivut, lämpöilyn, hengityksen raskauden ja ajatusten puuroutumisen. Hän kyllä muistaa pitkään meidän käyneen vierailulla. Saas nähdä, mitä hän kaikille vaurioille tekee, hahah!

‍
Niin, mitähän Nia näille vaurioille tekee?
Siihen menemme tämän blogi-sarjan kolmannessa osassa. Stay tuned!

‍

Udrea A-M, Mernea M, Buiu C, Avram S. Scutellaria baicalensis Flavones as Potent Drugs against Acute Respiratory Injury during SARS-CoV-2Infection: Structural Biology Approaches. Processes. 2020; 8(11):1468.https://doi.org/10.3390/pr8111468

Liu H, Ye F, Sun Q, et al. Scutellaria baicalensis extract and baicalein inhibit replication of SARS-CoV-2 and its 3C-like protease in vitro.bioRxiv; 2020. DOI: 10.1101/2020.04.10.035824

Huang et al. Nature, Signal Transduction andTargeted Therapy (2020) 5:266 .Baicalein inhibits SARS-CoV-2/VSV replication with interfering mitochondrial oxidative phosphorylation in a mPTP dependent manner

‍

Blogisarjan muut osat:

Ensimmäisessä osassa tuotiin esiin yhteneväisyyksiä Pitkän koronan ja Kroonisen väsymysoireyhtymän (CFS/ME) välillä. Kolmannessa osassa käsitellään keinoja syntyneiden vaurioiden korjaamiseen.

‍

‍

Astriksen Terveysblogin avulla pysyt ajantasalla uusimmista terveyteen liittyvistä ilmiöistä ja aihealueista. Tilaa suoraan sähköpostiisi!

‍