Osteoporoosi

Osteoporoosissa luuntiheys ja lujuus heikkenevät tehden luista hauraampia ja alttiimpia murtumille. Luukin on elävää materiaalia ja vanhaa luuta jatkuvasti hajotetaan ja uutta luuta syntyy tilalle. Jos luuta hajoaa enemmän kuin uutta syntyy, alkaa luusto heiketä. Tällöin se saattaa murtua pienestäkin vammasta esim. kaatumisen tai vääntöliikkeen seurauksena.

Osteoporoosi kehittyy  hiljalleen vuosien kuluessa, eikä alkuvaiheessa välttämättä ole lainkaan oireita. Osteoporoosi on erittäin yleinen erityisesti iäkkäillä ihmisillä, mutta sitä esiintyy nuoremmillakin ja se on yleisempää naisilla kuin miehillä. Maailmanlaajuisesti osteoporoosi koskettaa miljoonia ihmisiä.

Riskitekijöitä

Perintötekijät vaikuttavat taustalla, mutta myös omilla elämäntavoilla voi vaikuttaa joko positiivisesti tai negatiivisesti luustonsa kuntoon. Laajalti tunnettuja riskitekijöitä ovat mm- tupakointi, vähäinen liikunta, varhaiset vaihdevuodet naisella, vähäinen kalsiumin ja D-vitamiinin saanti, pitkä kortisonilääkkeen käyttö, suolistosairaudet ja syömishäiriöt, kilpirauhasen tai lisäkilpirauhasen liikatoiminta, jotkin lääkkeet (epilepsia, jotkin syöpähoitolääkkeet).

Valitettavasti usein unohdetaan, että monella muullakin ravintoaineella on luuston kannalta merkitystä. Tässä tekijät, joihin minä kiinnitän huomiota laatiessani ruokavaliota tai ravintolisäsuosituksia osteoporoosin ehkäisyssä ja hoidossa:

1. Vältä liiallista natriumia ja kofeiinia: Suuri suolan ja kofeiinin saanti voi lisätä kalsiumin menetystä virtsan kautta. Suosi vähäsuolaisia ja kofeiinittomia     vaihtoehtoja. Huomaa, että monet makeutetut juomat usein sisältävät fosforihappoa, joka voi epätasapainottaa kalsiumin ja fosforin suhdetta luustossa. Esimerkiksi kola-limpparit sisältävät fosforihappoa.
2. Rajoita alkoholin käyttöä ja tupakointia: Molemmat voivat heikentää luun terveyttä pitkällä aikavälillä.
3. Kalsium: Päivittäinen saanti on tärkeää. Onneksi maitotuotteet eivät suinkaan ole ainoa kalsiumin lähde vaan lähteiksi käyvät myös tummanvihreät lehtivihannekset (esim. lehtikaali, parsakaali), mantelit, seesaminsiemenet ja kalsiumilla rikastetut tuotteet, kuten kasvipohjaiset maidot.
4. D-vitamiini: Auttaa kalsiumin imeytymistä. Sitä saa auringonvalosta, mutta myös elintarvikkeista, kuten rasvaisesta kalasta, kananmunista ja D-vitamiinilla täydennetyistä tuotteista.
5. Proteiini: Riittävä proteiininsaanti tukee luuston terveyttä. Sisällytä ruokavalioon esimerkiksi kalaa, kanaa, palkokasveja, kananmunia ja pähkinöitä.
6. Magnesium ja kalium: Magnesium tukee kalsiumin aineenvaihduntaa ja on tärkeä osa luun mineralisaatioprosessia. Se auttaa myös D-vitamiinin aktivoitumisessa,     mikä parantaa kalsiumin imeytymistä. Kalium auttaa neutraloimaan happoja kehossa, jotka voivat hajottaa luustoa. Se tukee myös kalsiumin tasapainoa ja ehkäisee luukadon riskiä. Magnesiumia saa täysjyvätuotteista, pähkinöistä ja siemenistä, ja kaliumia esimerkiksi banaaneista, perunoista ja vihreistä vihanneksista.
7. K-vitamiini: Tärkeä luun aineenvaihdunnalle. Sitä löytyy erityisesti lehtivihanneksista, kuten pinaatista ja lehtikaalista.
8. Fosfori: Fosfori muodostaa yhdessä kalsiumin kanssa hydroksiapatiittikiteitä, jotka tekevät luustosta kovan ja vahvan. Noin 85 % kehon fosforista varastoituu luihin. Fosforin lähteitä ovat mm. liha, maitotuotteet, kala, pähkinät ja täysjyväviljat.
9. C-vitamiini: tärkeä kollageenin muodostumisessa, joka on luun proteiinirakenne. Kollageeni toimii "luuston runkona", johon kalsium ja muut mineraalit kiinnittyvät.     Hyviä lähteitä marjat, hedelmät, paprikat, parsakaali ja lehtivihannekset.
10. Sinkki: edistää luun muodostumista ja mineralisaatiota sekä tukee D-vitamiinin toimintaa. Se on myös välttämätön osa luun rakenteen ylläpidossa ja uudistumisessa. Lähteitä liha, äyriäiset, palkokasvit, pähkinät ja siemenet.
11. B-vitamiinit (erityisesti B6, B12 ja foolihappo): auttavat vähentämään homokysteiinipitoisuuksia veressä, joka on liiallisina pitoisuuksina yhdistetty heikentyneeseen luuston terveyteen. B-vitamiinit tukevat myös luuston uusien solujen muodostumista. Lähteet: Täysjyvätuotteet, liha, munat, maitotuotteet, palkokasvit ja vihreät lehtivihannekset.
12. Kupari: tärkeä osa kollageenin ja elastiinin muodostumisessa, jotka ovat välttämättömiä luuston rakenteelle ja elastisuudelle. Lähteitä: pähkinät, siemenet, äyriäiset,     täysjyvätuotteet ja tumma suklaa.
13. Mangaani: on suoraan mukana luuston kollageenin ja ruston muodostuksessa sekä mineraalien imeytymisessä ja antioksidanttisessa suojassa. Se on tärkeä osa luuston kehitystä ja ylläpitoa.

Kuten näet, tarvittavien ravintoaineidenlista on pitkä, eikä tämä lista varmastikaan sisällä kaikkea. Elimistömme on kehittynyt käyttämään laajasti hyväkseen ravinnon sisältämiä eri aineita. Tärkeää on syödä monipuolisesti ja tukena tässä kannattaa muistaa myös mausteet eli kuivatut yrtit  -  hyvä lähde eri hivenaineille!

Eri yrtit sisältävät eri hivenaineita, joten syö niitäkin monipuolisesti ja vaihdellen. Näin vältät vaaran, että jotain hivenainetta tulisikin liikaa ja jostain jäisi puutetta. Paras tulos saadaan, kun vielä veritestein seurataan omaa tilaa ja tulosten mukaan katsotaan eri ravintolisien tarve ja annostukset. Itse mittautan arvojani kerran vuodessa.

Entäpä laboratoriotestit

Osteoporoosin diagnosointiin käytetään DEXA-laitetta, joka mittaa luun tiheyttä. Hoidon tehon seurannassa se on sinällään kömpelö, koska kuvattaviin positiivisiin muutoksiin menee niin pitkä aika, jopa vuosia. Riskitekijöiden kartoittaminen ja korjaaminen pitää tehdä muiden testien avulla.

Selvitettäessä luuston tilaa ja hoidon tehoa käytän Osteoporoosi riski -testiä, missä mitataan verestä keskeisiä ravintoaineita ja Osteoporoosi Check – testiä, missä tärkeänä osana testiä mitataan Desoksipyridinolin (DPD), pyridinolin (PYD) ja osteokalsiini (Ostase-AP). Nämä mittaukset ovat hyödyllisiä osteoporoosin diagnosoinnissa, hoidon seurannassa ja riskinarviossa, koska ne kuvaavat luun aineenvaihduntaa eri näkökulmista.

1. Desoksipyridinoliini (DPD) japyridinoliini (PYD): Luun resorption (=hajottamisen) merkkiaineet

DPD ja PYD ovat ristikytkentämolekyylejä, jotka vahvistavat kollageenikuituja luussa. Kun luuta hajotetaan osteoklastien toimesta (luun resorptio), DPD ja PYD vapautuvat verenkiertoon ja erittyvät virtsaan.some text

 
• Kohonneet arvot: Viittaavat luun kiihtyneeseen hajoamiseen, mikä on yleistä osteoporoosissa ja muissa luustoa heikentävissä sairauksissa.

2. Ostase-AP: Luun muodostuksenmerkkiaine

Ostase-AP mittaa luun spesifistä alkalista fosfataasia (BSAP), joka on osteoblastien (luuta rakentavien solujen) tuottama entsyymi. Se kuvaa luun muodostumisen aktiivisuutta.some text

 
• Matala taso: Voi osoittaa vähäistä luunmuodostusta, mikä on tyypillistä edenneessä osteoporoosissa
‍

Nämä mittaukset antavat nopean vastauksen (usein viikkojen tai kuukausien sisällä) hoidon tehosta, kauan ennen kuin luuntiheysmittaukset (DEXA) osoittavat muutoksia.

Älä anna luustosi haurastua, tarvitset sen kantavaa voimaa läpi elämän!

‍